![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1926-keskisuomalaisen-toimitus.jpg\")
Keskisuomalaisen toimittaja Lassi Utsjoki tallentaa uutista parlografin vahalieri\u00f6lle vuonna 1926.<\/p><\/div>\n
K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Utsjoki joutui huutamalla toistamaan kuulokkeesta kuuntelemansa STT:n sanelun parlografin huutotorveen, joka h\u00e4nell\u00e4 on vasemmassa k\u00e4dess\u00e4. Parlografi toimi T. A. Edisonin vuonna 1877 keksim\u00e4n fonografin tapaan. Kone merkitsi gaafisesti vastaanottamansa \u00e4\u00e4net ja pystyi toistamaan ne j\u00e4lkeenp\u00e4in. Koneeseen kuului vahalla p\u00e4\u00e4llystetty, s\u00e4hk\u00f6moottorin tai kellolaitteen py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4 lieri\u00f6, mink\u00e4 akselissa oli ruuvi. T\u00e4ll\u00f6in lieri\u00f6 voi py\u00f6riess\u00e4\u00e4n liikkua akselinsa suuntaan. Lieri\u00f6n edess\u00e4 oli \u00e4\u00e4nenker\u00e4yssuppilo (parlografissa johdolla varustettu huutotorvi), jonka pohjassa oli ohut metalli-, lasi- tai norsunluulevy ja t\u00e4h\u00e4n oli kiinnitetty piirtokyn\u00e4. Kyn\u00e4 painoi kevyesti lieri\u00f6t\u00e4 p\u00e4\u00e4llyst\u00e4v\u00e4\u00e4 vahaa. Py\u00f6riess\u00e4\u00e4n kyn\u00e4 piirsi vahaan ruuviviivan. Suppilon kautta levy\u00e4 kohtaava \u00e4\u00e4ni sai levyn v\u00e4r\u00e4htelem\u00e4\u00e4n ja kyn\u00e4 painoi kohtisuoraan lieri\u00f6n pintaan v\u00e4r\u00e4hdyksi\u00e4 vastaavia syvennyksi\u00e4. Toisto saatiin aikaiseksi, kun asetettiin \u00e4\u00e4nisuppilon kyn\u00e4 ruuviviivan alkup\u00e4\u00e4h\u00e4n ja lieri\u00f6 laitettiin py\u00f6rim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
P\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 olevat lokerikot ovat ladottavia ja ladottuja tekstej\u00e4 varten. Takanurkassa oleva lehtihylly on er\u00e4s toimituksen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mimmist\u00e4 huonekaluista. Huoneen sein\u00e4t on vuorattu lehdist\u00e4 leikattujen julkkisten ja ennen kaikkea tytt\u00f6jen kuvilla. Vasemmalla kirjoituskonetta naputtelee Antti P\u00e4nk\u00e4l\u00e4inen, joka ty\u00f6skenteli kes\u00e4n 1926 toimituksessa harjoittelijana. Seuraavana vuonna h\u00e4nest\u00e4 tuli lehden vakituinen toimittaja. Oikealla kirjailija V\u00e4in\u00f6 Kolkkala, joka ty\u00f6skenteli Keskisuomalaisen toimitussihteerin\u00e4 vuosina 1927-1929. Kuvan ottohetkell\u00e4 Keskisuomalaisen toimituksen vakinaiseen henkil\u00f6kuntaan kuului nelj\u00e4 henke\u00e4. P\u00e4\u00e4toimittajana oli Heikki Hypp\u00f6nen, toimitussihteerin\u00e4 V. A. Raatikainen sek\u00e4 toimittajat Viljo M\u00e4kipuro ja Lassi Utsjoki. Toimitus sijaitsi Keskisuomalaiselle vuonna 1918 kauppaneuvos Julius Johnsonilta ostetun kaksikerroksisen kivitalon yl\u00e4kerrassa osoitteessa Kauppakatu 17. Huhtikuussa 1929 toimitus muutti samalle tontille rakennettuun uuteen kirjapainorakennukseen.<\/p>\n
Parlografin seuraaja oli dimafoni eli levysanelulaite. Sen eri mallit olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 aina 1940-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 1980-luvun alkuun ja se toimi my\u00f6s fonografin periaatteella, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa tallennusv\u00e4lineen\u00e4 oli vaakasuora levy. Dimafonin, jonka nimi juontunee suoraan yhden koneen merkist\u00e4, seuraaja oli C-kasettinauhuri, joka oli toimittajien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 1990-luvulle asti. Luotettavimpana levykoneena ennen nauhuria muistetaan Assman Rekord -merkkinen, joka palveli yli kaksi vuosikymment\u00e4.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1940-dimafoni.jpg\")
Maire Vaajakallio ja Eero Laurila purkamassa raportteja dimafonilta eli levysanelukoneelta Keskisuomalaisen toimituksessa 1940-luvulla.<\/p><\/div>\n
Lassi \u201dPuuma\u201d Utsjoki \u2013 Keskisuomalaisen kuuluisa toimittaja ja toimitussihteeri<\/h2>\n
Sis\u00e4kuva Keskisuomalaisen toimituksesta (Kauppakatu 17) noin vuosilta 1935-1940. Vasemmalla toimitussihteeri Lassi \u201dPuuma\u201d Utsjoki (1893-1957) ja oikealla toimitussihteeri Heikki S\u00e4rkk\u00e4, kumpikin kirjoituskoneen \u00e4\u00e4ress\u00e4. Takasein\u00e4n peitt\u00e4\u00e4 sanomalehdille varattu lokerikko.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1930-toimitussihteerit.jpg\")
Toimitussihteerit Lassi Utsjoki (vas) ja Heikki S\u00e4rkk\u00e4 Keskisuomalaisen toimituksessa 1930-luvun lopulla.<\/p><\/div>\n
Lars Bernhard Konstantin Schl\u00fcter syntyi Suomen pohjoisimmassa kolkassa, Utsjoella vuonna 1893. Vanhemmat olivat nimismies Lars Schl\u00fcter ja Aino Sarlin. Sukunimens\u00e4 Lars muutti vuonna 1933 Utsjoeksi t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n 40 vuotta. Seitsem\u00e4n vuotta aikaisemmin h\u00e4n oli mennyt naimisiin Aino Mathews\u2019in (os. Kauppinen) kanssa. Avioliitosta tuli lapseton, mutta perheeseen kuuluivat Ainon pojat Edward ja John t\u00e4m\u00e4n edellisest\u00e4 avioliitosta. Lassi Utsjoen sukulaisista voidaan mainita viel\u00e4 Bruno Sarlin, Vaasan l\u00e4\u00e4nin maaherra vuosina 1920-1930 sek\u00e4 serkku, pirtukuningas Algot Niska.<\/p>\n
Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n Utsjoki tuli omien sanojensa mukaan sattumalta vuonna 1922. \u201dJuna j\u00e4tti minut kerran t\u00e4k\u00e4l\u00e4iselle rautatieasemalle ja kun ei siell\u00e4 voinut y\u00f6py\u00e4 siirryin er\u00e4\u00e4seen hotelliin, miss\u00e4 ei ollut soittoa. Niinp\u00e4 kaivoin riemurasiani (viulu) esiin ja aloin soittaa\u2026\u201d T\u00e4t\u00e4 ennen Utsjoki oli vaellellut eri puolella Suomea. Vapaussotaan menness\u00e4 h\u00e4n oli enn\u00e4tt\u00e4nyt viett\u00e4\u00e4 aikaa Oulussa, Mikkeliss\u00e4, Savonlinnassa, Viipurissa, Joensuussa ja H\u00e4meenlinnassa. Lis\u00e4ksi h\u00e4n opiskeli nelj\u00e4 vuotta Helsingin musiikkiopistossa. Kes\u00e4isin h\u00e4n oleskeli Iisalmessa ja Puumalassa, josta my\u00f6s h\u00e4nen kuulu pakinanimimerkkins\u00e4 Puuma on per\u00e4isin.<\/p>\n
Utsjoesta tuli Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 kahvilasoittaja, sittemmin elokuvateatterin osakas. Vuoden 1924 tienoilla h\u00e4n alkoi kirjoittaa pikkutarinoita Keskisuomalaiseen l\u00e4hinn\u00e4 musiikista ja urheilusta eli h\u00e4n oli senttari, tilap\u00e4inen avustaja. Vuonna 1924 h\u00e4nest\u00e4 tuli kes\u00e4toimittaja ja virallisesti h\u00e4net nimitettiin toimittajaksi Keskisuomalaiseen 1.10.1925. Maalaisliittolaisen Saarij\u00e4rven Paavo -lehden tukiyhti\u00f6n Oy Keskimaan ostettua Keskisuomalaisen vuonna 1932 Utsjoesta tuli Keskisuomalaisen toinen toimitussihteeri Heikki S\u00e4rk\u00e4n ohella. Lassi Utsjoki kuoli ty\u00f6ns\u00e4 \u00e4\u00e4reen vuonna 1957 olleessa tekem\u00e4ss\u00e4 lehtijuttua Jyv\u00e4skyl\u00e4n Hippoksen syysraveista.<\/p>\n
Keskisuomalaisen toimittajan ty\u00f6n lis\u00e4ksi Utsjoki oli my\u00f6s maakunnan kuulu taiteilija, viuluniekka, yleis\u00f6juhlien esiintyj\u00e4, s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 sek\u00e4 sanoittaja, tunnustettu kuoronjohtaja ja musiikkipedagogi. Harrastuksista voidaan mainita Utsjoen toiminta Keski-Suomen riistap\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 useita vuosia. H\u00e4n oli arvostettu kennelmies ja toimi palkintotuomarina erityisalanaan suomenajokoira. Lis\u00e4ksi h\u00e4n kuului mets\u00e4stys- ja kennel alan yhdistyksiin kansallisella tasolla. Vuosina 1927-1936 h\u00e4n toimi Jyv\u00e4skyl\u00e4n silloisen seminaarin (sittemmin Jyv\u00e4skyl\u00e4n kasvatusopillisen korkeakoulu ja nyt Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopisto) viulunsoiton opettajana.<\/p>\n
Telefoto<\/h2>\n
Toimitusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Matti Aittoniemi (1924-1991) l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 valokuvaa Hell-telefoto- eli telekuvalaitteella, joka tuli k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1955 Melbournen olympialaisten l\u00e4hestyess\u00e4. Kuva on otettu 1950-luvun lopulla toimituksessa, joka silloin sijaitsi Jyv\u00e4skyl\u00e4n Kauppakatu 17:ssa.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1950-telefotolaite.jpg\")
Toimitusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Matti Aittoniemi l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kuvaa telefotolaitteella 1950-luvun lopulla.<\/p><\/div>\n
Telefotolaite v\u00e4litti kuvan puhelinjohtoja tai radiota apuna k\u00e4ytt\u00e4en. Alkuper\u00e4iskuva kiinnitettiin l\u00e4hetyskoneen sylinterille, joka py\u00f6rii hitaasti. Kone luki kuvan ja muunsi sen s\u00e4hk\u00f6sys\u00e4yksiksi tai radioaalloiksi. Vastaanottolaitteessa oli v\u00e4lkkylamppu, joka valotti valoherk\u00e4n materiaalin s\u00e4hk\u00f6impulssien tahdissa. Valotuksen j\u00e4lkeen kuva kehitettiin tavalliseen tapaan. Kuva voitiin saada joko positiivisena tai negatiivisena.<\/p>\n
Toinen saman merkkinen laite hankittiin 1980-luvun alussa Suomen Siemensilt\u00e4. Siin\u00e4 oli s\u00e4\u00e4t\u00f6mahdollisuudet kuvan automaattiseen tai manuaaliseen l\u00e4hett\u00e4miseen sek\u00e4 v\u00e4ris\u00e4vyjen s\u00e4\u00e4t\u00f6\u00f6n. Valokuvaajat ovat l\u00e4hett\u00e4neet kuvia ty\u00f6matkoiltaan p\u00e4\u00e4toimitukseen tai toimitus on l\u00e4hett\u00e4nyt ottamiaan kuvia muille lehdille ja kuvatoimistoille. Laite j\u00e4i k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 1980-1990 -lukujen vaihteessa, jolloin toimitukseen hankittiin uusi digitaalinen telefotolaite, Hasselblad-telefoto. Siemens oli mukana Kari Rouhiaisella mm. Romaniassa vuoden 1989 lopussa Nikolai Ceausescun ajan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4. Kuvat sielt\u00e4 olivat ensimm\u00e4iset suomalaiset telefotokuvat Romaniasta.<\/p>\n
Kuvalaattalaitos<\/h2>\n
Kemigrafi Kimmo Jylh\u00e4 ty\u00f6skentelem\u00e4ss\u00e4 kuvalaatansy\u00f6vytyskoneen \u00e4\u00e4ress\u00e4 Vapaudenkatu 42:ssa noin vuonna 1954. Keskisuomalaisen kuvitus oli 1940-luvulle saakka p\u00e4\u00e4osin riippuvainen muualta saadusta kuvamateriaalista, kunnes lehdelle valmistui vuonna 1950 oma kuvalaattalaitos.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1950-kuvalaattataitos.jpg\")
Kemigrafi Kimmo Jylh\u00e4 kuvalaatansy\u00f6vytyskoneella 1950-luvulla.<\/p><\/div>\n
L\u00e4hin kuvalaattalaitos sijaitsi Tampereella aina toisen maailmansodan loppumiseen saakka. Keskisuomalaisessa laitosta suunniteltiin jo sotavuonna 1942, mutta perustaminen siirtyi vuoteen 1950. Valmistunut kuvalaattalaitos palveli p\u00e4\u00e4lehden ja siviilikirjapainon lis\u00e4ksi my\u00f6s ulkopuolisia. Vuonna 1973 p\u00e4\u00e4lehti muuttui offsetpainoksi, jolloin kuvalaattalaitos muuttui puolestaan reproksi. Seuraava uudistus oli skanneri- eli kuvalukutekniikkaan siirtyminen vuonna 1977 ja viimeinen uudistus eli Suomen ensimm\u00e4inen t\u00e4ysdigitaalinen kuvakeskus otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1991.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1960-kuvalaattataitos.jpg\")
Esko Wikman (vas.) asettelee valokuvia Klimsch Autovertikal \u2013kuvalaattakameran tasolle ja Antti Penttinen tarkkailee lasilevylt\u00e4 sinkkilevylle valottavan laitteen toimintaa 1960-luvun alussa.<\/p><\/div>\n
Reprossa v\u00e4rikuvista kuvattiin painolaatan valmistuksen sijasta neliv\u00e4rifilmit offsetpainoa varten. Skanneritekniikassa t\u00e4m\u00e4 v\u00e4rierottelu sama tapahtui kuvanlukijalla suoraan valokuvasta. T\u00e4ysdigitaalisessa kuvakeskuksessa v\u00e4rierottelu kehittyi edelleen. Tuolloin ei viel\u00e4 k\u00e4sitelty koko sivua vaan esim. ilmoituskuvia, joille tehtiin digitaalinen k\u00e4sittely. Laitteistossa oli tuolloin massamuistina kymmenen levyn levypakka, joista jokaiselle levylle mahtui 50 megatavua.<\/p>\n
Edess\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 sy\u00f6vytyskone on englantilainen Little John, jossa oli keraaminen happos\u00e4ili\u00f6 ja ter\u00e4steline p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sis\u00e4ll\u00e4 oli potkuri, joka sai hapon liikkeeseen. Kuvassa on meneill\u00e4\u00e4n kohopainolaatan sy\u00f6vytyksen alkuvaihe. Koholle j\u00e4\u00e4v\u00e4 osa on peitetty painov\u00e4rist\u00e4 keitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja liina\u00f6ljy\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 valmistetulla v\u00e4rill\u00e4. Toisessa vaiheessa taustaa syvennettiin syv\u00e4sy\u00f6vytyksell\u00e4 hapolla ja kolmannessa vaiheessa porrasmaiseksi j\u00e4\u00e4neet jalustaosat tasattiin mekaanisesti jyrsim\u00e4ll\u00e4. Pohjaa alennetaan noin 1-2 mm. Kuvan sy\u00f6vytyskone hankittiin vanhimman Klimsch-merkkisen sy\u00f6vytyskoneen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1957-ensimmainen-skanneri.jpg\")
Antti Penttinen ja Keskisuomalaisen ensimm\u00e4isen, vuonna 1957 hankittu skanneri, jolla saatiin aikaan kuvalaatta ilman sy\u00f6vytyst\u00e4 \u2013 kaivertamalla.<\/p><\/div>\n
Siin\u00e4 miss\u00e4 teksti sanomalehdess\u00e4 oli itsest\u00e4\u00e4nselvyys, niin kuvien laita olikin vallan toinen. Ongelma johtui sek\u00e4 ett\u00e4 kuvalaattojen valmistuksesta ett\u00e4 kuvien saannista ulkomailta (ks. telefotolaite). 1800-luvun loppupuolella Jyv\u00e4skyl\u00e4n lehtien kuvitus koostui viel\u00e4 vaatimattomista piirroksista. Ensimm\u00e4inen oikea lehtikuva ilmestyi keisari Aleksanteri III:sta Keskisuomalaisen edelt\u00e4j\u00e4ss\u00e4 Keski-Suomessa vuonna 1881. Valokuvauksen kehittyess\u00e4 toimittajat tai tilap\u00e4iset free lancer -kuvaajat vastasivat aluksi valokuvauksesta. Kuvalaattalaitoksen perustamisen j\u00e4lkeen kuvien ottamisesta vastasivat l\u00e4hinn\u00e4 kuvalaattalaitoksen kemigrafit. Vakituisia valokuvaajia Keskisuomalaisessa on ollut 1960-luvulta l\u00e4htien.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1991-taysdigitaalinen-kuvakeskus.jpg\")
Suomen ensimm\u00e4inen t\u00e4ysdigitaalinen kuvakeskus otettiin Keskisuomalaisella k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1991.<\/p><\/div>\n
P\u00e4\u00e4te<\/h2>\n
Keskisuomalaisen viikonvaihdeosaston toimitussihteeri Jouko Heikkinen kirjoittamassa Dymo-n\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4tteen \u00e4\u00e4ress\u00e4 Aholaidassa, Keskisuomalaisen toimitilojen kolmannessa kerroksessa vuonna 1988. Tuolloin p\u00e4\u00e4tteit\u00e4 oli k\u00e4ytetty lehden toimituksessa jo kymmenen vuotta, mutta edelleen kirjoituskone oli k\u00e4den ulottuvilla. Toimituksellisista teksteist\u00e4 sill\u00e4 kirjoitettiin tuolloin en\u00e4\u00e4 vain Suomen Tietotoimiston (STT) juttujen otsikot. Sen sijaan kirjoituskonetta k\u00e4ytettiin viel\u00e4 esim. kirjeiden kirjoittamiseen.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1988-dymo-nayttopaate.jpg\")
Toimitussihteeri Jouko Heikkinen ty\u00f6skentelee Dymo-n\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4tteell\u00e4 vuonna 1988.<\/p><\/div>\n
Toukokuussa 1978 tilattiin yhdysvaltalaiselta Dymo Graphics Systems, Inc. -yhti\u00f6lt\u00e4 tekstink\u00e4sittelyj\u00e4rjestelm\u00e4, joka palveli sek\u00e4 toimitusta ett\u00e4 teknist\u00e4 valmistusta ja my\u00f6s tilauskirjapainoa. Dymosta tuli kattavampi kuin edelt\u00e4j\u00e4st\u00e4 Typlan-j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 (tietokoneina Pdp Digital 8L ja 11e), jota oli k\u00e4ytetty l\u00e4hinn\u00e4 vain toimituksellisten tekstien oikolukuun, palstoitukseen ja tavutukseen. Dymo-tilausta edelsi kolmen vuoden valmisteluty\u00f6 ja j\u00e4rjestelm\u00e4n koek\u00e4ytt\u00f6 sek\u00e4 koulutus k\u00e4ynnistyiv\u00e4t joulukuussa 1978. Tutustumista systeemiin ja esikoulutusta sen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n oli j\u00e4rjestetty jo aikaisemmin tilap\u00e4isdemonstraatioiden avulla. Tietokonepohjaiseen tekstin tuottamiseen ja k\u00e4sittelyyn siirryttiin vuoden vaihteessa 1978-1979. My\u00f6hemmin yritysostojen my\u00f6t\u00e4 Dymosta tuli ITEK.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1978-dymo-graphics-systems.jpg\")
Dymo Graphics Systems \u2013j\u00e4rjestelm\u00e4n n\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4tteet otettiin Keskisuomalaisella k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1978.<\/p><\/div>\n
Suhtautuminen uuteen tekniikkaan oli kahtalaista. Toisaalta \u201dkuvaruudulliset kirjoituskoneet\u201d n\u00e4htiin kiistatta helpoiksi ty\u00f6v\u00e4lineiksi ja juttujen saaminen kaukaa levikkialueilta Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n helpottuisi, kun aluetoimittajat saisivat my\u00f6s p\u00e4\u00e4tteet k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Heill\u00e4 oli v\u00e4limatkasta johtuen kahdeksan tuuman levykeasema tietojen talletukseen sek\u00e4 modeemi, jonka kautta puhelinlinjoja pitkin tiedot saapuivat Keskisuomalaisen keskustietokoneelle. Kirjaltajat (telekirjoittajat, ilmoitusvalmistajat, ilmoitusasemoijat, taittajat, latojat) tosin huolestuivat alussa ty\u00f6paikkojensa dramaattisesta v\u00e4henemisest\u00e4, kun toimittajat uuden tekniikan my\u00f6t\u00e4 ryhtyisiv\u00e4t \u201dlatojiksi\u201d ja alkaisivat mahdollisesti tulevaisuudessa my\u00f6s taittaa.<\/p>\n
Toisaalta p\u00e4\u00e4tteeseen suhtauduttiin varauksellisesti. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi ns. n\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4telis\u00e4n\u00e4, joka kirjattiin ty\u00f6ehtosopimukseen aina liittotasolla asti (Viestinn\u00e4n Keskusliitto, nyk. Medialiitto). Toimittajille siis maksettiin lis\u00e4\u00e4 palkkaa, jos he k\u00e4yttiv\u00e4t p\u00e4\u00e4tett\u00e4 kirjoituskoneen sijaan. Tuotantopuolella t\u00e4llaista ei tapahtunut. Ty\u00f6ehtosopimuksen pyk\u00e4l\u00e4n mukaan p\u00e4\u00e4tteen k\u00e4yt\u00f6n oli kuitenkin oltava vapaaehtoista ja aluksi siit\u00e4 ajateltiin olevan hy\u00f6ty\u00e4 vain ravitulosten tms. kirjaamisessa. Pisimp\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4telis\u00e4 s\u00e4ilyi toimitussihteerill\u00e4, koska h\u00e4n joutui k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n konetta eniten. Syksyll\u00e4 1994 toimittajien ja kirjaltajien v\u00e4linen ty\u00f6njako muuttui sivunvalmistuksen osalta, kun Keskisuomalaisessa siirryttiin kokonaan n\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4tetaittoon.<\/p>\n
Kaikkein varhaisimmat p\u00e4\u00e4tteet hankittiin aivan 1970-luvun alussa oikolukuteht\u00e4viin ns. tietokonehuoneen Pdp Digital 11e -tietokoneeseen, kuten valolatomakoneen kohdalla on esitetty.
\nDymo-j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 toimittajat kirjoittivat tekstin p\u00e4\u00e4tteill\u00e4\u00e4n ja tallettivat sen keskustietokoneelle. Keskustietokoneen levymuistista teksti otettiin uudelleen kuvaputkip\u00e4\u00e4tteeseen, miss\u00e4 se luettiin ja korjattiin. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa teksti my\u00f6s koodattiin ns. paketeiksi. Otsikolla, ingressill\u00e4, leip\u00e4tekstill\u00e4 ja v\u00e4liotsikoilla oli kullakin oma m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ns\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen teksti tulostettiin kaapelia pitkin valolatomakoneen valotusyksikk\u00f6\u00f6n.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/oma.media.fi\/keskisuomalainen\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2018\/11\/keskisuomalaisen-museo-1980-toimittaja-uotila-urpo.jpg\")
Uutistoimittaja Urpo Uotila kirjoittaa juttua tietokoneella 1980-luvun taitteessa.<\/p><\/div>\n
P\u00e4\u00e4tteiden hankinta liittyi nk. YTR-hankkeeseen (yhteistoimintaryhm\u00e4), jossa viisi lehtitaloa hankki Dymo-j\u00e4rjestelm\u00e4n. Kyseiset maakunnalliset ykk\u00f6slehdet olivat Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Kaleva, Satakunnan Kansa sek\u00e4 Vaasa-lehti, joka tosin vet\u00e4ytyi hankkeesta kesken valmistelun. Kaikki henkil\u00f6st\u00f6ryhm\u00e4t p\u00e4\u00e4siv\u00e4t vaikuttamaan systeemin hankintaan. Vaativan asennus- ja koulutusprojektin aikana Keskisuomalainen ilmestyi p\u00e4ivitt\u00e4in normaalisti, vaikka laitteistot ja ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4t muuttuivat merkitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Parlografi Kuvan keskell\u00e4 toimittaja Lassi \u201dPuuma\u201d Utsjoki tallentaa puhelimella saamaansa uutista \u201dparlon\u201d eli parlografin vahalieri\u00f6lle Keskisuomalaisessa kes\u00e4ll\u00e4 1926. Laite toimi Edisonin fonografin periaatteella. Sit\u00e4 ennen uutisaiheita oli voitu tallentaa vain kirjoittamalla. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Utsjoki joutui huutamalla toistamaan kuulokkeesta kuuntelemansa STT:n sanelun parlografin huutotorveen, joka h\u00e4nell\u00e4 on vasemmassa k\u00e4dess\u00e4. Parlografi toimi T. A. Edisonin vuonna 1877 keksim\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":2005,"menu_order":4,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"template-keskisuomalaisen-museo.php","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-2041","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"yoast_head":"\n